Yksi lapsuuteni unelma-ammateista oli olla jäätelökopin johtaja. Sellainen, joka asustelee suuren jätskikoppinsa yläkerrassa, kenen ei tarvitse tehdä muuta kuin istuskella kotonaan ja joka saa tilata jäätelöä alakerrasta hissillä niin paljon kuin haluaa ja ikinä jaksaa syödä.

Ystäväni lapsuuden haave oli vieläkin ovelampi. Hän oli nimittäin halunnut olla isona Mövenpickin johtajan vaimo, eli vielä isommat jäätelöapajat ja vielä vähemmän töitä. (luv you maiju)

En tiedä kertovatko kyseiset haaveemme jotain suurista nautiskelijaluonteistamme, niiden valossa ei ainakaan ole kovin ihme, että meistä myöhemmin kehkeytyi ystäviä. Mutta täytyy sanoa, että onneksi nuo haavekuvat eivät ole käyneet toteen. Olisin nimittäin itse varmasti joutunut jäämään työstäni sairaseläkkeelle jo melkoisen nuorena, sillä niin huonosti jäätelöä siedän. Ja sen sijaan, että istuskelisin turpeana ja pahoinvoivana jätsikopin pomona, niin paljon mieluummin valmistan käsityöläisenä herkullisia ja terveellisiä artesaanijäätelöitä perheelleni.

Näiden upeiden jäätelöpuikkojen ensimmäinen erä sisälsi vain soseutettua banaania ja maapähkinävoita ja sekaan heiteltyjä raakakaakaonibsejä. Jäätelöt olivat kyllä mainioita niinkin, mutta itse kaipasin vielä jotain ekstraa, joten jalostin pohjareseptiä hieman ja lisäsin pinnalle sen jäätelömainoksista kuuluisan “suussa loksahtavan suklaakuorrutuksen” ja pinnalle hieman pähkinärouhetta. Ja tulihan ihan mielettömän hyviä. 

Määräsin miehen malliksi jäätelöpalkalla kuvatessani puikkoja teille ja terrorisoin hänen nautintoa huutelemalla “pysähdy!” tai “älä haukkaa vielä!” juuri kun toinen oli saamassa mehevän suklaapalan suuhunsa. Sieltä se sisäinen jäätelöpomottaja nosti sitten kuitenkin lopulta päätään.

Kirjasin teille ylös kaksi ohjetta: Toinen on helppo ja toinen monivaiheisempi. Kuvan jäätelöt on valmistettu jälkimmäisellä tavalla. Voit itse päättää, kuinka paljon työtä jaksat ja kuinka paljon nautintoa haluat. 

Suklainen artesaanijäätelö (raaka, maidoton, sokeriton)

*Helppo ja hauska:
(noin 3 jäätelöä)

Jäätelö:
2 isoa banaania
2 isoa ruokalusikallista pähkinävoita (esimerkiksi maapähkinävoi)
2 rkl raakakaakaonibsejä

Soseuta banaanit ja pähkinävoi blenderissä. Lisää raakakaakaonibsit ja blendaa vain hieman, jotta nibsit eivät hienonnu aivan sileäksi. Kaada seos jäätelömuotteihin ja pakasta. Kun jäätelöt ovat jähmettyneet, ota muotit pakastimesta ja valuta hieman lämmintä vettä muotin pinnalle, jotta saat jäätelön irtoamaan muotista. Nautiskele jäätelöstä ja fiilistele myös jäätelönsyönnin jälkeistä erityishyvää oloa.

*Monivivahteinen ja upea:
(noin 5 jäätelöä)

Jäätelö:
2 banaania
2 isoa ruokalusikallista pähkinävoita
2 rkl raakakaakaonibsejä
Pieni kourallinen manteleita
½ tl aitovaniljajauhetta
Makeutukseen esimerkiksi 1 rkl hunajaa tai hieman steviaa. Itse käytin yhden pipetillisen English Toffee steviaa. 
2 rkl Tocotrienolsia
Noin 0,5 dl vettä

Suklaakuorrute:
0,5 dl Raakakaakaomassaa
2 rkl Kylmäpuristettua kookosöljyä
1 rkl Hunajaa
Ripaus merisuolaa

(Voit myös sulattaa esimerkiksi valmiin raakasuklaalevyn kuorrutteeksi)

Pinnalle:
Pähkinä- tai mantelirouhetta tai kookoshiutaleita

Lisää blenderiin banaanit, pähkinävoi, mantelit ja hieman vettä. Soseuta tasaiseksi paksuksi massaksi. Älä lisää vettä liikaa, jotta seoksesta ei tule liian juoksevaa, sillä silloin jäätelöistä voi tulla jääkiteisiä. Lisää mausteeksi tocotrienolsia, hunajaa tai steviaa, aitovaniljajauhetta ja raakakaakaonibsejä. Sekoita nopeasti ja lyhyesti, jotta raakakaakaopalat jäävät hieman rouheiksi. Kaada seos jäätelömuotteihin ja pakasta. Kun jäätelöt ovat jähmettyneet, sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa sulavaksi. Lisää hunaja ja suola. Sivele suklaaseosta jäätelöiden pinnalle lusikalla. Lisää heti haluamasi rouheet pinnalle. Tarjoile oitis tai säilytä pakastimessa esimerkiksi lautasella.

Ja on varmasti sanomattakin selvää, että nämä jäätelöt herkuteltuaan ei varmasti turvota, eikä ole äitelä olo. Voi vain tyytyväisenä taputella mahaansa, nuolaista suupieliään, painaa nappia ja tilata lisää - Eli valmistaa itse uusi satsi omin käsin ja rakkaudella.

Sillä jos jotain olen lapsuudestani oppinut, niin sen, että täydellisimmän tyytyväisyyden tunteen ihminen saavuttaa lopulta vain asioista, jotka hän on saavuttanut omien ponnisteluidensa kautta - Ja joissa ei käytetä maitotuotteita.

♥ Virpi

Täällä sitä kuulkaa tökötetään toista päivää sisätiloissa. Ja ulkona sen kun keli kaunistuu. Mutta sen sitä saa kun huitshapeloi muka liian kiireisenä kimalaisena, eikä ota varoitusmerkkejä kuuleviin korviinsa, kuten pieniä näkymättömiä leppäkerttuja kurkussa, jotka kertovat kutinallaan, että nyt yrittävät pöpöt vallankaappausta. Ja siltikin sitä vain menee ystävän synttärijuhlissa syömään kakkua ja karkkia ja luulee muka olevansa totaalisen ylivertainen henkilöhahmo, johon fysiikan ja biologian lainalaisuudet eivät päde, eli kuka ei voi sairastua. 

Näin sitä ylpeys käy lankeamuksen edellä. Ja niinhän sitä pöpöt villiintyivät niille suomistani upeista apajista, eli sokeritarjoilusta ja ympäriinsä viuhtomisesta. Kun olisi ollut oikeasti aika hidastaa ja vetää napaan vastustuskykyä buustaavia rohtoja. Nyt on voimat veks ja nieleminen sattuu. Klunks. Auts.

Jotta välttyisit kohtaloltani, niin muistutan omista opeistani, joita en itse tarpeeksi ajoissa noudattanut.

Täällä siis tosi hyvä liuta niksejä flunssan välttämiseen.

Tiedän, etten nyt ole kovin uskottava opettaja kurkkukipuineni tällä saralla, mutta voin kertoa, että olen yleensä saanut kyseisillä kikoilla väisteltyä kaiken maailman influenssat, virukset ja pahisbakteerit, vaikka ympärillä olisi muut miten pärskineet.

Mutta nauttikaahan te muut elivoimistanne ja kauniista säästä. Ja kiertäkää turha kiire ja sokerimätöt kaukaa. Ja muistakaa antaa kropalle lepotauko, silloin kun se sellaista vaatii. Minunkin pitäisi olla kyllä nyt oikeasti vain ja ainoastaan vaakatasossa kattoon tuijottamassa, eikä kertomassa teille kauhutarinoita leppäkertuista. Eli nyt äkkiä huis pois peiton alle!

Suukkoja ja halauksia! Tai no, ehkä vain etäinen vilkutus ja suu kiinni hymyilyä. Kato ettei tartu.

♥ Virpi

(kuvat: jorey hurley)

Tiedän, että on hieman tylsää ajatella lukijoidensa puolesta. Siis olettaa heidän ajattelevan jollain tietyllä tavalla ja ikään kuin puolustautua jo etukäteen jonkun mahdollisiin kommentteihin.

En silti voi olla ajattelematta, että nyt joku lukija ajattelee tämän postauksen kuvat nähtyään, että “Äh, taaas kakkuja.”

Mutta jos jollain nyt lipsahtaa sellainen ajatus päähän, niin rauhoittelen häntä hieman toteamalla, että tämä on nyt todennäköisesti joku vaihe, joka minun on vain elettävä. Sinnittele mukana, kyllä tämä tästä. Tai sitten ei. Ehkä kakut karkaavat käsistä ja blogini nimi on kohta “Kiitos kakkuja!” Siinä tapauksessa toivon, että voit iloita kanssani uuden elämäntehtäväni löytymisestä.

Tämä kyseinen kakku on luovan itseilmaisun tulos. Tiedättehän esimerkiksi terapeuttisen maalaamisen, jossa maalataan ilman sääntöjä, kontrollia ja päämääriä ja ilmaistaan vain rehellisesti omaa sielunmaisemaa? No, tässä kakussa käytin hieman samaa metodia. Se syntyi äitienpäiväaamuna, kun päätin käyttää kakkuvuokaa kanvaasinani ja heitellä sinne juuri sellaisia elementtejä, kuin mitä sillä hetkellä sattui sisimmästä kumpuamaan, ilman ohjeita tai suunnittelua. Halusin tehdä ihan vain itseni näköisen kakun.

No, kakku näyttää kieltämättä tosi oudolta hieman erityiseltä. Lumiselta hatulta tai albiinokäpyeläimeltä. Valkoinen kukka oli ehkä eniten itselläni mielessä. Pioni tai joku muu ihana. Kaiken valkean raukeuden alta kuitenkin paljastuu täyteläisen tumma ja upottavan hedelmäinen makumaailma, ja halki leikattuna kakun kuorrutteen ja sisustan kontrasti luo jännitteen, joka ei voi purkautua muuten kuin maistamalla palan... ja toisen … ja kolmannen. 

Mieheni rakastui kakkuun ensilusikallisella ja totesi oitis sen olevan paras kakku, jonka olen ikinä koskaan valmistanut. Uskon hänen vilpittömyyteensä, tosin eipä hänellä tainnut juuri olla vaihtoehtoja kertoessani tarjoiluhetkellä kakun olevan taiteilijan omakuva. “Upea, maukas, tyylikäs, ei lainkaan liian makea ja erittäin tasapainoinen” olivat kaikki juuri niin hyvin valittuja sanoja kuin vain naisen kanssa pitkään asunut mies voi osata laukoa. Myhäilin tyytyväisenä ja otin jokaisen adjektiivin auliisti omakseni.

VALKEA - kookoskerma-suklaa-banaani-kakku

(raaka, gluteeniton, maidoton, sokeriton)

Pohja:
3 dl manteleita
1,5 banaania
2 rkl Raakakaakaojauhetta
Ripaus merisuolaa

Suklaatäyte:
0,5 dl kaakaovoita
5 rkl kylmäpuristettya kookosöljyä
3 rkl pähkinävoita
3 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl kotimaista luomuhunajaa
Ripaus suolaa

Kuorrutus:
1 banaani
Kookoslastuja
Kookoskermavaahtoa

Kookoskermavaahtoon:
2 Purkkia kookosmaitoa (Jääkaapissa säilytettyinä!)
½ tl Aitovaniljajauhetta
+ halutessa 1 rkl hunajaa ja 1 rkl soijalesitiiniä

(Annostukset noin Ø 17 cm vuokaan)

1. Valmista kookoskermavaahto. Avaa kaksi jääkaapissa säilytettyä kookosmaitotölkkiä purkkien pohjasta ja valuta ulos nestemäinen kirkas aines. (Voit käyttää tuon nesteen myöhemmin vaikka smoothien seassa.) Lusikoi purkkeihin jäänyt paksu valkoinen tahna syvään astiaan. Vatkaa tehosekoittimella kookosmassaa, kunnes se alkaa notkistua ja muuttua kermavaahdon kaltaiseksi. Nostele sekoituksen aikana vatkainta, jotta seokseen pääsee ilmaa ja siitä tulee kuohkeaa. Halutessasi voit lisätä kookoskerman sekaan hunajaa, aitovaniljajauhetta lisämakua antamaan. Voit lisätä myös soijalesitiiniä lisää kermaisuutta antamaan. Huomaa, että lisätessäsi muita aineksia voi kookoskerma löystyä vetisemmän tuntuiseksi. Saat kookoskermasta paksumpaa pitämällä sitä jääkaapissa noin tunnin ennen käyttöä. Kookoskerma kannattaa säilyttää muutenkin jääkaapissa sillä aikaa kun teet kakkupohjan.

2. Tee pohjataikina. Hienonna mantelit ja aja banaanin kanssa tasaiseksi massaksi esimerkiksi blenderissä. Taikinan tulee olla paksua ja muovailtavaa, ei liian tahmeaa, eikä murenevan kuivaa. Lisää tarvittaessa lisää banaania tai manteleita, jotta saat koostumuksesta sopivan. Lisää lopuksi raakakaakaojauhe ja suola ja sekoita. 

3. Valmista Suklaatäyte. Sulata kaakaovoi ja kookosöljy juoksevaksi lämpimässä vesihauteessa ja lisää sekaan pähkinävoi, hunaja, kaakaojauhe ja suola. Sekoita.

4. Kasaa kakku. Leikkaa kakkuvuoan pohjalle leivinpaperista ympyränmuotoinen pala helpottamaan kakun  siirtämistä. Kaada puolet pohjataikinasta vuoan pohjalle ja painele taikina tiiviisti ja tasaisesti pohjalle. Kaada puolet suklaatäytteestä tasaisesti pohjan päälle. Jätä loppuosa suklaaseoksesta lämpimään vesihauteeseen, jotta seos pysyy juoksevana. Laita kakkuvuoka pakastimeen noin 15 minuutiksi tai kunnes suklaa on kovettunut. Ota vuoka pakastimesta ja painele suklaakerroksen päälle pohjataikinan loppuosa. Kaada loppuosa suklaatäytteestä tasaisesti pohjataikinan päälle ja laita kakkuvuoka uudelleen pakastimeen siksi aikaa, kunnes suklaa on kovettunut.

5. Kuorruta kakku. Suklaan jähmetyttyä ota vuoka pakkasesta, irrota kakku vuoasta ja nosta tarjoiluastialle. Anna kakun sulaa hetken. Viipaloi kakun pinnalle yksi banaani. Ota tekemäsi kookoskerma jääkaapista ja sekoita sitä hieman. Levitä kookoskerma kakun pinnalle. Lisää päälle vielä kookoslastuja ja tarjoile kakku.

Kakku on oikeasti todella helppo tehdä. En ymmärrä miten sain tuon ohjeen näyttämään niin monivaiheiselta ja hankalalta. Lyhykäisyydessään ohjeen voisi tiivistää myös näin:

Tee pohjataikina ja soseuta mantelit, banaani, kaakaojauhe ja suola tasaiseksi massaksi. Valmista sukklaakuorrute sulattamalla kaakaovoi ja kookosöljy juoksevaksi ja lisäämällä loput ainekset. Levitä puolet pohjataikinasta vuokaan, kaada päälle puolet suklaaseoksesta ja anna jähmettyä hetki pakkasessa. Lisää sen jälkeen lopuosa pohjataikinasta ja sen päälle loput suklaaseoksesta. Anna taas jähmettyä pakkasessa. Viipaloi lopuksi päälle yksi banaani, kuorruta kakku kookoskermavaahdolla ja viimeistele kookoslastuilla. Tarjoile ja nauti.

Jos olet suurpiirteinen, kuten minä, käytä tuota jälkimmäistä ohjetta. Mikäli kaipaat tarkkoja neuvoja, seuraa ensimmäistä opastusta.

Näin se vapaa virtaus ja luova itseilmaisu tuottivat jälleen mukavaa satoa: Saatiin kelpo kakkuresepti ja kehitettiin yksi uusi terapiamuoto - kakkuterapia. Suosittelen kokeilemaan, kumpaistakin.

♥ Virpi